Mikä kumma siinäkin on, että silloin ei laihduta/diettaa/kevennä ruoka on.. Noh, ruokaa. Sitä ei mieti sen enempää. Sitä syödään kun on nälkä, ja ollaan syömättä jos siltä tuntuu. Herkkuja tietysti syödään vähän liikaa (siksi sitä näin pulleroisia ollaan), mutta ei ne suklaat mielessä 24/7 mielessä pyöri. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, ruoka on mulle nautintoa. Mutta en mä ruokaohjeita tai seuraavaa ruokaa mieti koko ajan päässäni.
Mutta annas olla kun aloitat dieetin! Mikään muu asia ei aiheuta niin paljoa harmaita hiuksia ja päänvaivaa kuin ruoka. Kaikki pyörii ruuan ympärillä. Mitä saan syödä? Mitä en saa syödä? Kuinka paljon saan syödä? MILLOIN saan syödä? Onkohan tää nyt terveellistä? Onko tässä liikaa sokeria/suolaa/rasvaa/hiilareita? Voinkohan mä ottaa nyt ihan pikkiriikkisen palan kakkua...? Ruoka, ruoka, ruoka, ruoka....
Argh. Kuinkakohan kauan siihen menee aikaa, että terveellinen ruokavalio aiheuttaa samanlaisia fiilareita kuin ruoka edellisessä elämässä? Ruoka on ruokaa (vaikkakin terveellistä ja hyvänmakuista), eikä sitä tarvitse ajatella koko aikaa...!
Äiti-ihmisen laihdutus- ja repsahdusblogi. Saiskos itsekuria ostettua marketista...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät viestiä!